Kevät-Alvar 14.5.2016 Seinäjoella

Osallistuin eilen Seinäjoen kaupungin järjestämään Kevät-Alvar-tapahtumaan. Tapahtuman tarkoituksena oli tarjota kaupunkilaisille kurkistuksia kaupungin tuottamaan ja mahdollistamaan monipuoliseen ja laadukkaaseen toimintaan sekä tutustumaan Aalto-keskuksen upeisiin tiloihin. Tapahtuman tarkoituksena oli yhdistää monia toimijoita ja Aalto-keskuksen tiloja mielenkiintoisella tavalla, tuoden uusia näkökulmia kotikaupungin arkkitehtoniseen helmeen.

Kevät-Alvar -tapahtuman toteuttamiseen osallistuivat Seinäjoen kulttuuri-, nuoriso-, liikunta-, kirjasto- ja museopalvelut, Seinäjoen kansalaisopisto, Lastenkulttuurikeskus Louhimo, Seinäjoen seurakunta, Seinäjoen kaupunginteatteri sekä etäpisteenä Seinäjoen Taidehalli. Näiden toimijoiden lisäksi Draamapurkki Tmi Leena Ylimäki järjesti osallistavaa nukketeatteria ja Kulttuuriyhdistys KoHo ry. Alvarin Askelissa -draamakierroksen. Tapahtuma oli maksuton ja kaikille avoin.

Tapahtumaan sai hakea info-pisteestä kaupungintalon edestä Kevät-Alvar-passin, johon sai kerätä merkkejä ja sillä sai osallistua arvontaan.

Osallistuin kirjaston tapahtumiin, jotka esittelivät pääasiassa lapsille suunnattuja tapahtumia kirjaston tiloissa.  Jaaksi-salissa oli Etelä-Pohjanmaan museon järjestämä museoesine-etsintätehtävä. Esineet eivät ollet kovin helppoja, mutta luulenpa, että lapislla oli enemmän mielikuvitusta keksiä mitä esineet voisivat olla tai mitä niillä voisi tehdä nyt kuin minä aikuisena yritin miettiä.
Tälläistä museon kanssa tehtävää yhteistyötä voisi varmasti olla toistekin kirjastossa, johon voisi liittää kirjavinkkausta lasten- ja nuorten tietokirjoista, jotka liittyisivät esimerkiksi museoihin tai teemaan, mikä olisi kulloinkin kyseessä.

Tässä ne kolme tunnistettavaa esinettä, joista piti arvata mikä se on ollut, mihin sitä on käytetty, mitä sillä voisi tehdä nyt ja mikä olisi esineelle uusi nimi.

Vastaukset sai laittaa pieneen maitotonkkaan. Esillä oli myös esitteitä museotoiminnasta.


Seuraavaksi suunnistin Apila-kirjaston alakertaan kohti Pommaria, jossa sai kokeilla erilaisilla soittimilla soittamista.  En ole kovin usein käynyt tuossa osassa kirjastoa, jossa on myös musiikkiosasto. Pikkasen oli epävarma olo, että olenko menossa oikeaan suuntaan, kun ei ollut mitään opasteita - ehkä olisi ollut hyvä laitta Kevät-Alvar-opasteita matkan varrellekin. Tuskin olin ainut ensikertalainen.

Ennen Pommaria oli mielenkiintoisia koululaisten näyttelyitä. Hienoa, että kirjastolla on monenlaisia tiloja tarjota

En mennyt itse Pommariin kokeilemaan soittimia - annoin lapsien mennä, koska kaikki ei voineet mennä yhtä aikaan. Pommarissa järjestetään Soitonopastusta lapsille ja nuorille. 

Viereisessä tilassa, Aalto-kirjaston studiossa oli Draamapurkin raamallista tarinankerrontaa ja nukketeatteriesityksiä, joihin myös yleisö pääsi osallistumaan. Aloitukset olivat  n. 15 min. välein. Olin siis siirtynyt Apila-kirjaston puolelta remontoidun Aalto-kirjaston puolelle.  Draamapurkki onkin kiertänyt eteläpohjalaisilla kirjastoissa - on hieno juttu, että on täällä tälläinen yhteistyökumppani kirjastoille. 

Lyhyiden tarinoiden teemana oli kevät. Ihaillen seurasin Leena Ylimäen eläytymistä tarinoihin ja miten hän nappasi lasten kommentit ja kysymykset mukaan tarinoihin.  Aikuisenakin nautin näistä satutarinoista - niistä tuli hyvälle mielelle.

Aalto-kirjaston Studio on mielyttävän intiimi, pieni tila verrattuna Jaaksi-saliin järjestää pienemmille ryhmille erilaisia draamaesityksiä lapsista nuoriin.  Täällä onkin esitetty esimerkiksi nuorten leffailta.

Kolmas Kevät-Alvar-piste oli lastenosastolla jossa sai piirrellä ja lukea satua. Siellä ei ilmeisesti ollut mitään järjestettyä ohjelmaa - en ainkaan huomannut, kun siinä hetkisen kiertelin.  Ehkä satukirjoja olisi voinut kirjavinkata? Toki hyvin vanhemmat lapsineet viihtyiviät Apilan lastenosaston upeissa tiloissa.

Seinäjoen kaupunginkirjasto järjestää kyllä kiitettävästi kaikenlaista toimintaa lapsille ja nuorille, tässä tulevaa toimintaa:

Lasten Kino Aallon kirjaston Studiossa: Lasten kinossa esitetään kaikenikäisille sallittu animaatioelokuva, jonka hahmot perustuvat Charles M. Schulzin sarjakuvaan. Elokuvaan on vapaa pääsy, tervetuloa! Lisenssiehtojen takia emme voi kertoa elokuvan nimeä muualla kuin kirjaston tiloissa.

Prinsessa Ruusunen pöytäteatteriesitysenä

Satutuokio Aallon kirjaston Studiossa

Opastusta ukulelen soittoon: Kiinnostaako ukulele? Haluaisitko tutustua ukulelen soittamiseen? Nyt sinulla on siihen mahdollisuus. Kaupunginkirjasto järjestää yhteistyössä lasten ja nuorten rytmimusiikkiverkosto Louhimon kanssa opastusta ukulelen soittoon pääkirjaston soittohuoneessa Pommarissa tiistaina 24.5.
kello 16-17 (lapset ja nuoret)
kello 17-18 (aikuiset).
Opettajana toimii Timo Kiprianoff.
Mukaan voit ottaa myös oman ukulelen. Kirjastossa on yhteensä neljä ukulelea.
Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Seitsemäs luento 10.5.2016

Seitsemäs luento käsitteli lasten- ja nuortenkirjastotyön aineistoa. Katselimme lasten- ja nuortenkirjallisuuden myyntejä.  Tämä onkin minulle tuttua puuhaa kirjakauppatyöni kautta. Kylläpä ne lainatuimpiakin kirjoja ovat kirjastossa, mitkä ovat myydyimpiäkin. Positiivista on että lasten- ja nuortenkirjojen myynti on noussut 12,5 % vuodesta 2014 vuoteen 2016. Toivottavasti suosio jatkuu tänäkin vuonna, Ainakin Estelle Maskamen nuortenkirjat ovat olleet yksi suosituimmista nuortenkirjaostoista paikallisessa kirjakaupassa, jossa työskentelen. Lakia-kirjastoissa on niitä lainattu seuraavasti:
DIMILY - rakastan : did I mention I love you?  41 kertaa varauksia: 1
DIMINY - tarvitsen 18 kertaa varauksia: 3

Käsittelimme myös fiktion eri lajeja ja tehtävänä oli päättä mihin fiktion genreen mikin nuorten/lastenkirja kuuluisi.  Tehtävä ei ollut vaikea, mutta ei helppokaan.  Ehkä sitä tulisi kirjastotyössä tarkistettua muiden kirjastojen kokoelmia, että mihin genreen jokin kirja on laitettu, jos itse ei olisi varma tai kysyisi työkaverilta.

Luennon toisena aiheena oli Lapset ja nuoret median maailmoissa. Pohdimme elokuvien ja pelien ikärajoja. Voiko niitä pitää täysin oikeana rajana? Jokin jännittävä asia voi olla jollekin lapselle vielä liian jännittävä vaikka olisikin jo sen ikäinen, että voisi katsella elokuvan tai pelata, mitä ikäsuosituksessa sanotaan.
Kirjaston henkilökunnan ei pidä lainata aineistoa, johon ei ikäsuositus riitä lainaajalla, mutta emme voi päättää sitä, mitä lapset/nuoret katselevat kotonaan - kirjastossa ei ole velvollisuutta seurata vanhempia, jotka lainaavat pelejä ja elokuvia +12-vuotiaiden suosituksella, että katsooko niitä alle 12-vuotiaat lapset (vrt. alkoholi ja tupakka). Kirjasto toki voi järjestää peli- ja elokuvailtoja vanhemmille, joissa voidaan kertoa esimerkiksi pelimaailmasta - moni vanhempi on kuitenkin sellainen, joka ei ole itse pelannut ja ehkä tarvitsisi lisätietoa.

Pelaaminen ei ole paha asia, vaan se on yhtä hyvä harrastus kuin jokin muukin.  Kirjastot ovatkin hankkineet pelilaitteita ja järjestävät pelitapahtumia lapsille ja nuorille. Pelaamiseen liittyy yhä myös lautapelitkin.

Nykyaikana internetistä on saatavilla monenlaista tietoa - medialukutaitojen opettaminen lapsille ja nuorille on tärkeä asia. Joskus mietin, että sitä uudelleenopetusta tarvitsisi myös aikuisetkin. Kirjasto ja koulut voivat yhteistyössä järjestää monipuolisia medialukutaidon opetuksia.

Kuudes luento 3.5.2016

Kuudes luento käsitteli lastenkirjaston kokoelmaa.  Oulun kaupunginkirjastolla on mielenkiintoinen Omppu-kokoelma.
"Omppu-kokoelmassa on helppolukuisia kirjoja lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille. Kokoelman kirjoihin voi tutustua moniaistisesti eli niitä voi lukea, katsella, kuunnella ja tunnustella.
Kirjoja voi lukea kuka tahansa, mutta erityisen hyvin Omppu sopii esimerkiksi lapsille ja nuorille, joilla on lukivaikeuksia. Kirjat sopivat myös kielenkehityksen tueksi mm. suomen kieltä opiskeleville." (Oulun kaupunginkirjaston www-sivut)

Tämän samantyylinen Omppuhylly löytyy myös Kokkolan kaupunginkirjastosta.

Löysin netistä Kokkolan kaupunginkirjaston kokoelmapolitiikan vuodelta 2012, jossa on eriteltynä myös lasten- ja nuortenosasto.
Heidän kokoelmapolitiikassa todetaan seuraavasti:
Lasten ja nuorten lukutottumukset ovat muuttuneet huomattavasti; Internet on vallannut aikaa lukemiselta ja ehkä kirjat koetaan vanhanaikaisiksi, eikä lapsilla ole keskittymiskykyä lukea jotain kirjaa, kun netistä kaikki löytyy helposti.  Tämä vaikuttaa myös poistoperiaatteisiin , on poistettava sellaista materiaalia, joka ei enää kiinnosta nykylapsia ja nuoria. On myös tuotava kirjoja paremmin esille ja houkuteltava lapsia ja nuoria lukemaan esim. lukukampanjoilla ja kirjavinkkauksella . Sosiaalista mediaa voidaan käyttää apuna lukemisen edistämiseen. 

Hankinnassa otetaan huomioon sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen kirjallisuus - miten on tällä hetkellä, onko tullut neljän vuoden aikana jokin/joitaikin muitakin tärkeitä kieliä?

Seinäjoen kaupunginkirjaston kokoelmapolitiikka 2016 lasten- ja nuortenkirjojen osalta esimerkkinä pääkirjaston lastenkirjat:
Lastenkirjoja hankittaessa pyritään luomaan hyvät edellytykset lasten
lukuharrastukselle, kielelliselle kehitykselle, mielikuvituksen kehittämiselle sekä
tietopiirin laajentamiselle. Eri-ikäisille hankitaan ikäkaudelle sopivaa aineistoa, joka
on ajantasaista ja oikeakielistä. Hankintapäätöstä tehtäessä otetaan huomioon myös
kirjan fyysiset ominaisuudet, kuten sidos, fontit, kuvat ja ulkoasu. Kotimaisuus on
etusijalla, ja kaikki kotimaiset ja pohjoismaiset tarjolla olevat suomenkieliset kirjat
hankitaan. Kuvakirjoja hankitaan 4-6 kpl ja kertomakirjallisuutta yleensä kaksi 
kappaletta, mutta suosituimpia 4-5 kpl. Hankintamäärissä otetaan huomioon
Lukuseikkailun (esikoululaisten ja alakoululaisten lukudiplomi) kirjalistoilla olevat
kirjat. Eteläpohjalaisia omakustanteita hankitaan 1-2 kpl. Vieraskielistä aineistoa
hankitaan isoimmista kieliryhmistä huomioon ottaen asiakkaiden toiveet. Aineistoa
hankitaan monipuolisesti, mutta syrjivään tai rasistiseen aineistoon suhtaudutaan
kielteisesti. Lelu- ja tarrakirjoja ei hankita.
Lapsille suunnattuja tietokirjoja pyritään hankkimaan kaikilta aloilta, yleensä 1-2 kpl,
suosituimpia (esim. historiaan ja lemmikkeihin liittyvät kirjat) jopa neljä kappaletta.
Huomioon otetaan jo olemassa oleva kokoelma. Tietokirjoissa kiinnitetään erityistä
huomiota sisällön paikkansapitävyyteen, ja kotimaiset kirjat ovat etusijalla. Oppikirjoja
ei hankita. Lapsille suunnatun kirjallisuuden lisäksi hankitaan vanhemmille ja
kasvattajille suunnattua aineistoa (esim. lukukasvatus, mediakasvatus, taide- ja
ympäristökasvatus) sekä lastenkirjallisuuden tutkimukseen liittyvää aineistoa.
Erityisaineistoista (selkoaineistot, koskettelukirjat, viittomakieliset jne.) hankitaan
kaikki tarjolla oleva.
Kotimaista ja pohjoismaista lasten kaunokirjallisuutta varastoidaan niiden
kaunokirjallisen arvon tai edustavuuden perusteella ja ne sijoitetaan Aaltoon. Lisäksi
varastoidaan klassikoita ja pienempien kirjamaiden teoksia. Kaupungissa on
oppilaitos, jossa opetetaan lastenkirjastotyötä, joten vanhempaa ja
harvinaisempaakin materiaalia täytyy olla saatavilla. Huonokuntoista kirjallisuutta ei
kuitenkaan varastoida. Lasten tietokirjoja varastoidaan harkiten ja painotetaan
suomalaisia.
Kirja voidaan poistaa, jos se on huonokuntoinen, vähän lainattu (kaksoiskappaleiden
poisto) tai sen tiedot ovat vanhentuneet. Huomioon otetaan kuitenkin
kulttuuriperinnön säilyttämisen näkökulma. Kokoelman tavoitteena on vastata
riittävästi kysyntään, mitä seurataan tilastoista.

Seinäjoen kirjaston kohdalla on kokoelmapolitiikassa otettu huomioon paikallisuus (eteläpohjalaiset kustantajat), onhan kirjasto toki maakuntakirjastokin. Myös kirjastoalan opetus otetaan huomioon varastoitaessa klassikoita ja pienempien kirjamaiden teoksia.

Viides luento 26.4.2016

Viidennen luennon aiheena oli lasten ja nuorten tietopalvelu.  Jokainen lapsi ja nuori on oma yksilönsä. Tiedon hakeminen ja tiedon sisäistäminen on siten hyvin yksilöllistäkin. Toinen omaksuu teksti tietokirjoista, toinen taas paremmin visuaalisesta aineistosta (dvd:t, e-aineisto).

Lapsia yleensä kiinnostaaa luonto ja eläimet, musiikki (soittaminen, laulaminen, musiikinkuuntelu), pelit, leikit ja askartelu (Guinnesin ennätyskirjat ovat esimerkiksi hyvin suosittuja, myös Gamer's Edition-teokset), tekniikka-aiheiset kirjat sekä ihmisen kehitys. Ja kaikenlaiset oudot ja hassut ilmiöt. Toisaalta eikö nämä asiat kiinnosta ihmisiä läpi elämän - miten paljon lasten ja nuorten vanhempien ja sisarusten mielenkiinnot ohjailevat lapsen/nuoren mielenkiinnon kohteita?
Oma tyttäreni oli alakouluikäisenä hyvin kiinnostunut Egyptistä ja arkeologiasta - en saa mieleeni, mistä moinen kiinnostus lähti.

Kirjastossa lapsille etsiessä tietokirjallisuutta on otettava huomioon minkä ikäinen lapsi on, mutta myös mitkä ovat hänen taitonsa/valmiutensa omaksua tietoa.  On hyvä tarjota monta vaihtoehtoa, mistä lapsi saa itse valita. Pienemmillä lapsia kiinnostus aiheeseen saattaa muuttua etsinnän aikana - tärkeintä on että, lapsi saa lainata sellaisia tietokirjoja, mitkä häntä kiinnostavat. Vanhempien vastuulla oli kuitenkin, mitä ja minkälaista tietokirjallisuutta he haluavat lapsiensa lukevan ja katselevan.

Isommilla lapsilla saattaa olla jo koulusta annettu tehtävä tai jokin heidän harrastukseensa liittyvä. Heillä on siis jo jonkilaista etukäteistietoa asiasta ja aiheesta. Jokaisen lapsen kanssa katsotaan niin lasten/nuorten tietokirjat mutta on myös hyvä esitellä aikuisten tietokirjoja (esim, koiratietokirjat).

Yläkouluikäiset nuoret ovatkin aika haasteellisia tiedonhakuasiakkaita - he saattavat tietää asiasta enemmän kuin minä tai tieto pitää löytyä nopeasti ja yhdestä kirjasta.

Jokaisen lapsen ja nuoren kanssa on hyvä tehdä tarkentavia kysymyksiä: mihin tarvitsevat tietoa (kouluun vai yleisesti) mutta on myös osattava olla hienotunteinen arkojenkin aiheiden ollessa kyseessä (ihmissuhteet, ihmisen kehitys, uskonto yms.).

Lasten- ja nuortenosastolla on myös aikuisia asiakkaita (opettajia tai muita lasten parissa työskenteleviä, vanhempia, isovanhempia). Aikuisina asiakkaina on myös heitä, jotka tykkäävät lukea lasten- ja nuortenkirjoja tai etsivät oman lapsuuden tai nuoruuden nostalgiakirjoja. Näiden nostalgiakirjojen etsinnässä saakin olla varsinainen salapoliisi - toisaalta niitä on mielenkiintoista selvittää. Onneksi on monenlaista apuvälinettä Kirjasammon kirjankansikuva-hausta Kysy kirjastonhoitajalta-palveluun.

Kirjastokäytön opastusta järjestetään tietääkseni kaikissa yleisissä kirjastoissa eri ikäisille lapsille ja nuorille. Sitä voi opettaa esimerkiksi kirjastosuunnistuksen avulla tai mobiilitehtävien.

Satutuokio ti 26.4.2016 Lapuan kaupunginkirjastossa

Lapuan kaupunginkirjaston kevään viimeisillä satutuokioilla katsellaan satudioja. Pääsin viime tiistaina seuraamaan ensimmäistä satutuokiota. Satutuokion piti kirjastonhoitaja Liisa Pohjanen. Paikalla oli 5 lasta; 4 tyttöä ja 1 poika sekä yksi äiti.

Liisa kysyi onko diaprojektori lapsille tuttu laite - osalle lapsista oli ja osalle se oli uusi.
Satutuokiot pidetään mukavassa satunurkkauksessa joka on suljettu tila lastenosaston perällä. Laajakuvakankaan takana näkyvää tilaa voidaan käyttää esimerkiksi nukketeatteriesityksiin, jotka ovatkin hyvin suosittuja.

Ensimmäinen diasatu oli kirjasta Rasavilli piltti, jonka on kirjoittanut Barbro Lindgren ja kuvittanut Eva Eriksson (Tammi, 2003).  Satudiasarjoja on Lapuan kaupunginkirjastolla omia, mutta he lainaavat niitä myös muista kirjastoista, erityisesti Lakia-kirjastoista, joihin Lapuakin kuuluu. Nämä satudiat ovat kirjaston henkilökunnan tai päiväkodin tms. ammattiryhmän lainattavissa.

Näissä dioissa oli kuvia tästä kirjasta. Liisa luki Rasavilli piltti-tarinan kirjasta. Hiukan olivat lapsetkin rasavillejä :) Piti välillä kehoittaa kuuntelemaan :)

Toinen satudiatarina oli Sami ja robotti. Tässä satudiasarjassa oli myös teksti mukana. Tämä hauska tarina robotista kommelluksineen sai lapset osallistumaan ja miettimään robotin kommelluksia :)

Tämän jälkeen Liisa kysyi vielä lapsilta, että haluavatko he kuunnella vielä yhden kirjasadun Pulla ja Pitko klovneista, mutta lapset eivät enää jaksaneet kuunnella - olihan puoli tuntia lähes kulunut.

Lopuksi lapset saivat tarran, jos halusivat.  Satuvihkoja ei ollut tällä kertaa jakaa, mutta Liisa lupasi tehdä niitä ensi kerraksi. Satuvihkoihin voi liimata satutuokiosta saadut tarrat. Tuossa kuvassa näkyvässä kaapissa säilytetään mm. tarralaatikkoa ja satuuvihkoja.

Kun lapset olivat lähteneet Liisa näytti minulle heidän vuosien varrella pitämäänsä tilastoa, siitä kuinka paljon on kulloinkin lapsia käynyt satutunneilla. Nykyään lapsimäärä on hyvinkin paljon vähentynyt perinteisillä satutuokiolla.  Nukketeatteriesitykset ja muut visuaaliset satutuokiot houkuttelevat lapsia eniten.  Lapuan Kristillisen Kansanopiston Lastenohjaajaopiskelijat pitävät kirjaston satutuokiota, sillä tälläisten suunnittelu ja pitäminen kuuluu heidän opintoihin.
Syksyllä saatetaan vaihtaa yleisen satutuokion pitäminen illasta aamupäivään.  Päiväkotiryhmäthän käyvätkin aamupäivisin.

Liisa houkutteli minuakin pitämään satutuntia tai vaikka kirjavinkkaamaan.  Satutuokiota en vielä rohjennut luvata pitää - sen verran aikaa omien lasten tästä iästä, että mulla tuli jo "hiki" pelkästään sivusta seuratessa, kun piti vähäsen rauhotella tilannetta :)  Kirjavinkkausta voisin vaikka syksyllä pitää jonkin ikäisille lapsille - nuorille en vielä rohkene, pidän sitä liian haasteellisena kohderyhmänä vielä :)

Kortesjärven ja Alahärmän lähikirjastojen lasten ja nuorten osastot

Kirjavinkkausiltana ma 7.3.2016 kuvasin lasten- ja nuortenosastoja Kortesjärven lähikirjastossa. Kortesjärven kunta liittyi Kauhavan kaupunkiin 2009.

Kirjaston tiloissa on kiva pikku huone lasten kuvakirjoille. Hyllyt ovat sopivan korkuiset lapsille. 

Nuorten osastolla on tila vain yhdelle pöytäryhmälle. 

Kirjaston asiakkaiten käytössä olevat tietokoneet sijaitsevat lainaus/palautustiskin oikealla puolella, toisella puolen nuorten osastoa. 

Kävin ensimäistä kertaa Kortesjärven kirjastossa. Kirjasto oli viihtyisä pieni lähikirjasto. Osa hyllyjen väleistä tilan pienuuden vuoksi oli melko kapeita - lastenvaunuilla tai rattailla ei välttämättä mahtuisi joka hyllyn väliin. 

Alahärmän lähikirjastossa kävin myös ensimäistä kertaa kirjavinkkausiltana ti 5.4.2016 ja tutustuin samalla lasten- ja nuortenosastoon.  Alahärmän kunta on myös liittynyt Kauhavan kaupunkiin 2009. Alahärmän kirjasto on nykyisin myös omatoimikirjasto. 

Kiva idea laittaa uutuuskirjoista kansikuvat "ilmoitustaululle"

Nuorten osaston nurkkauksessa on yksi pöytäryhmä. Enempää ei pienee kirjastotilaan mahdu.

Nuorten osastolla suositellaan lukemista tytöille - missä on poikien suositushylly ja onko hyvä jaotella tyttöjen ja poikien kirjat?

Alahärmässä on luokiteltu myös uskonnolliset romaanit - ilmeisesti asiakkaiden toiveesta? En ole tähän genrejaotteluun aikaisemmin törmännyt muuta kuin aikusiten osastolla.

Neljäs luento 19.4.2016

Neljännen luennon ehdin kuunnella vasta tänään maanantaina.  Luennon aiheena Kirjavinkkaus. Kirjavinkkauksen toimintaperiaatteet tiedän. Olen juuri lukenut Marja-Leena Mäkelän Kirjavinkkarikirjan (Avain, 2015).  Olen myös 80-luvulla ollut aikaisemmissa kirjastoalan opinnoissa Marja-Leenan kirjavinkkauksessa Seinäjoen kaupunginkirjastossa. Kirjavinkkauksesta olen käynyt kuuntelemassa yhden luennon Seinäjoen kaupunginkirjastossa parisen vuotta sitten.  Aikuisten kirjavinkkausta olen käynyt kuuntelemassa Seinäjoen, Kauhavan ja Lapuan kirjastoissa.  Opintojen yhteydessä on pidetty yksi livevinkkaus lähipäivillä ja kielten opiskeluissa pari verkossa ac-huoneessa. Toisen opintojakson aikana pidin aikuisille kirjavinkkauksia Kauhavan kirjastoissa. Pidän kirjavinkkauksesta aikuisille mutta lapsilla ja erityisesti nuorille tuntuu vieraalta kirjavinkata.

Toisaalta minua kiehtoo tehdä kirjavinkkausvideoita kaiken ikäsille. Minusta olisi helpompi tehdä vinkkaus siis lapsille ja nuorille ilman liveyleisöä. Omat haasteensa sekin luo, mutta kirjavinkkauvideoihinkin saisi varmasti palautetta. Jos ei muuten, niin YouTube-videon katsomisena/tykkäämisenä tai ei-tykkäämisenä.

KuMuKi-kirjavinkkaus on mielestäni mukavinta. Siinä yhdistetään kuva, musiikki ja kirja.

Kirjavinkkari on rakastettava esiintymistä ja olla itsekin innostunut niistä kirjoista, joista vinkkaa. Kirjavinkkariksi oppii vain harjoittelemalla. Esiintymisjännityksestä on mahdollista päästä eroon - pieni alkujännitys ei haittaa.

Haasteellista on kertoa kirjasta paljastamatta kirjan juonta ja valita sopivia tekstinäytteitä. Tähänkin oppii tekemällä ja saamalla muilta kirjavinkkareilta palautetta. Kirjavinkkariyhdistys järjestää mm. koulutusta.

Kirjavinkkarin on yleensä käytettävä omaakin aikaa kirjojen lukemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen - on hyvä olla apusanoja.  Joissakin kirjastoissa annetaan kirjavinkkarille mahdollisuus käyttää työaikaa joko kirjastossa  tai etätyönä kotona.

Kirjavinkkauksen tarkoituksena on saada innostumaan lukemaan vinkattava kirja. Kirjan voi siis onnistua saada lainalle - ja toivottavasti se myös sitten luetaankin useinmiten.

Kipinän kirjavinkkausvideossa runoilija, erikoiskirjastonhoitaja Jani Nieminen kirjavinkkaa Siri Kolun kirjan Me Rosvolat.